Tympäsee...

Tiedättekö,  kun kaikki vaan menee päin honkia ja väärinymmärryksiä tulee ja kukaan ei halua ymmärtää toisiaan. Kuunnellaan toisen juttua sillä korvalla, että tuosta voisi nyt lohkaista jonkun loukkauksen ja että se toinen on tarkoittanut tämän loukkaavana mulle...Se syö energiaa ihan vietävästi! Ja pilaa kaiken.  Miksi sitten perheissä/suvuissa/työyhteisöissä on niin paljon erimielisyyksiä?  Miksi toiset kuvittelevat olevansa jotenkin parempia, kuin toiset? Oikeasti sillä lopulta ei ole väliä oletko tohtori, maisteri siistijä tai maalari...no ehkä rahallisesti jollain aloilla on..mutta ihmistä se ei määritä henkilökohtaisesti, vaikka tässä taas päästään siihen, että kaikki vaikuttaa kyllä kaikkeen. Niinhän se on, että maailma on täynnä erilaisia ihmisiä ja kaikki vaan ei osaa tulla toimeen keskenään.
Itseäni ärsyttää suunnattomasti epäkohteliaat ja epätäsmälliset ihmiset, no tästäkin voisi vielä määrittää mitä se epäkohtelias tai epätäsmällisyys oikein tarkoittaa, kun siitäkin on monta määrettä?
Toisaalta nämä asiat kuvaavat hyvin paljon ihmisten epävarmuutta itsestään.

Millaisen kuvan aikuiset sitten antaa lapsilleen; että on ihan okei haukkua toista,  hakata toista tai pahimmassa tapauksessa tappaa toinen! Ei tarvitse pyytää anteeksi, vaan perustellaan ja puollustellaan tekemisiä kaikella lailla. Mun vanhemmat on opettaneet, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen vaikkei kemiat niin kohtaiskaan. Ei tarvitse laukoa typeryyksiä vaikkei olisi täysin samalla aaltopituudella toisen kanssa. Sen takia monesti hämmentyy, jos toinen sanookin jotain tosi typerää päin naamaa eikä tajua mitä se just sulle sano? Voiko joku oikeasti puhua noin alentavaan sävyyn sulle? Miten se kuvittelee voivansa tehdä niin? Miten se luulee olevansa jotenkin parempi kuin sinä olet?.. Tulee mieleen, kun kuulee näitä asioita.
Tässä viime aikoina olen seurannut netissä ja tosielämässä näitä ja lopulta tulee takas vaan siihen oravanpyörää, että kyllä ihminen on vaan aika itsekeskeinen tapaus. Tämmöstä syvällisen pinnallista juttua tuli näin vuoden lopussa mieleen.
Onnellisempaa Uutta Vuotta 2018!

Joulu lähestyy,siitä mietteitä

Pitkästä aikaa kirjottelen tänne blogiin, jospa saisi aikaiseksi alkaa kirjoitella säännöllisemmin omia ajatuksia arkisista asioista ja elämästä tänne?

Niin vain on menty vauvan syntymästä neljä kuukautta ja just on joulu viikon päästä siis..mahtavaa saada viettää joulua kahden lapsen kanssa😇 elämä ollu aika rauhallista kotona oloa ja jotenkin tää loppuvuosi väsyttää pimeyttään, vaikka kotona vain onkin lapsen kanssa.. oon niin jouluihminen kyllä, Joulu sydämessä. Lapsuusjoulut oli aivan parhaita, niistä kiitos vanhemmilleni!Äiti oli ja on edelleen tosi jouluihminen ja alkaa valmistella Joulua itsenäisyyspäivän tienoista aivan sinne aattoon asti ja sen jälkeen sitten levätään ja nautitaan Joulun rauhasta ja vapaista, käydään Joulukirkossa nauttimassa Joulun sanomaa:) Usein mietin sitä mikä tunne oli Joulun alla itsellä rinnassa lapsena, hiukan jännittävä ja odottava, mutta niin rauhallinen ja tiesi, että saa olla koulusta lomalla ja syödä joulukarkkeja sekä muita joulun antimia vähän enemmän mitä yleensä. Sukulaisia kävi kylässä ja käytiin perheenä kyläilemässä suvussa ja ystävillä. Näistä muistoista olen kiitollinen ja kun ne mieleen on syöpyneet. Olen yrittänyt nyt aikuisenakin, josko sitä tunnetta saisi rintaan, mutta ei se ei enäää tule. Nyt vaan nautin omien lasten riemusta ja jännityksestä.

Oon miettinyt kuinka saa luotua Joulun kunnolla lapsilleni, että hekin saisivat nauttia vuoden pimeimpään aikaan tästä suuresta Jeesuksen syntymäjuhlasta, jota vietetään vuosittain.  Tähän saakka on oltu joka vuosi joko minun kotona tai sitten miehen kotona ja niin tehdään myös viikon päästä, että Jouluaatoksi mennään miehen kotiin ja sitten Joulupäivänä mennään minun vanhempien luokse, molemmille erikseen, koska vanhempani eivät ole enää yhdessä. Toisaalta se on raskasta käydä paikasta toiseen kiertolaisena, huh! Ymmärrän toki, että isovanhemmat tahtovat nähdä lapsenlapsiaan ja lapsiaan ja heille Joulumieli nousee myös.

Ehkä ensi vuonna Jouluna voitais viettää kotijoulu. Ei mihinkään kiire aattona. Syötäisiin aamulla Joulupuuroa, käydään aattoaamun joulusaunassa ja sitten kuunnellaan joulurauhan julistusta tv:stä..syödään jouluateria ja mennään joulukirkkoon ja haudoille, sekä sitten ne lahjat, joita jouluna tavataan antaa. Avattaisiin paketit kotona rauhassa ja iloittaisiin yhdessäolosta. Tätä kaikkea kaipaisin vielä. Ehkä siitä jäisi lapsillekkin muistoja kotona vietetystä Joulusta. Toki mukavaahan se Joulun vietto on läheistenkin kanssa, yhdessäoloa ja tunnelmointia joulun kynttilöiden keskellä.

Usein tuo Joulun perimmäinen tarkoitus unohtuu monelta, mukaan lukien itseni. Hommataan ihan hädässä Joululahjoja ja höösätään ennen Joulua näitä asioita miten saadaan kaikki valmiiksi ennen Joulun tuloa. Tuleehan se joulu vaikkei sitä teekään aineellisesti. Jeesus-vauvakin syntyi tallissa ja siellä ei paljon hienouksia ollut. Voitaisiin muistella tätäkin joskus arjen ja juhlan keskellä. 

Tunnelmallista ja Siunattua Joulun aikaa!