Mietteitä työasioista

Mulla on tällähetkellä mietinnässä työasiat.. Toukokuussa pitäisi lähteä töihin, kun vanhempainvapaa loppuu, hui kamalaa! 🙄

Mullahan ei täällä suomessa vakinaista työtä ole, kun norjassa olimme ennen kun äitiyslomalle jäin. Viihdyttiin lopulta hyvin Årnesissa. Nyt mua on kyselty työhön sinne naapurikuntaan Jessheimiin. Olen yrittänyt olla aktiivinen ja hakea työtä myös suomesta, mutta ei ole toistaiseksi tärpännyt.
Tiedostan itseni tässä vaiheessa työntekijäksi, joka haluaa tehdä työtä itsenäisesti kulkien, mutta hyvässä tiimissä. Kotiseudulla on hoitotyössä tullut ilmeisen paljon muutoksia viimeaikoina, rakenteet organisaatioissa elävät muutostA kovassa tahdissa mitä olen entisiltä työkavereilta kuullut.
Mieleen pyrkii usein pettymys, kun tulee ilmoitus ettet tullut valituksi tällä kertaa.. En kelpaa enää mihinkään😑 toisaalta taas Norjasta tulee työtarjouksia tasaiseen tahtiin.
Olen kyllä huomannut, että on myös paljon suunniteltuja asioita, kuka valitaan jo ennakkoon mihinkin työhön. Se kismittää, mutta on kai ihan luonnollista. Varmaan mun pitäis olla jonkin sortin yrittäjæ, että voisin itse päättää työasioistani.. Eikä jälkeenpäin kuulla, että tuokin oli järkätty jo ennalta.
Mulla on eräs kokemus työrintamalla, että esimies on valehdellut ja lupaillut työn minulle vaikkei sitä minulle sitten tullutkaan. Tämä on asia joka kaivertaa mieltäni varmasti vielä pitkään, vaikka siitä muutama vuosi onkin aikaa jo. Olin työssä saanut olla jo kolmatta vuotta ja sitten ei enää huolitakaan. Se sai sapen kiehumaan. Mutta life goes on... 🙄

Monella muullakin varmasti on vastaavia kokemuksia kanssani. Näistä on vsin noustava ja jatkettava.

Pidän avopuolella työskentelystä, tämäkin varmaan on lähtöjään  työharjoittelujaksoilta. Sairaalaharjoittelut sekä muut osastoharjoittelut olivat suorastaan kamalia. Usein oli henkistä kiusaamista, opiskelijoiden lyttæystä. Kerran kun joku opiskelija oli tuonut keksejä taukohuoneeseen ja kahvilla oltiin niin eräs hoitaja haukkui opiskelijan ja keksit, todella typerää ja nöyryyttävää. En pidä siitä hierarkiasta jotka sairaalamaailmassa eletææn, koska itse pidän jokaista ihmistä saman arvoisena toisten kanssa. Tästä tuskin on vieläkään päästy kokonaan.. No en tiedä tän hetkistä tilannetta mutta kamalat muistot, huh!
Olipas negatiivinen kirjoitus. Tämmöstä sydämellä oli tänään.

Onnellista alkavaa vuotta 2018!

Viime yö oli oikein hankala yö vauvan kanssa, koska hän on nuhassa. Heräsi raukka syömään ja ei syönnistä tullut mitään, koska nenä niin tukkoinen ja kipeä olo. BabyVac(ei ole tuoteyhteistyötä.) on loistava tuote tuohon nenän aukaisuun! Liitetään pölynimuriin ja sitten on lempeä imu valmiina. Itselläkin hiukan nuhainen olo, joten vaikea nenäfridaa käyttää. Olisi aika mennä itsekin päikkäreille tän nuhan takia, mut tässä sitö vain notkutaan.. kun nyt on vauvakin jo päiväunilla ulkona ollut tunnin toista verran. Hän yleensä viihtyy hyvin siellä ja nukkuu vähintään sen 4 tuntia raikkaassa ulkoilmassa vaunuissaan. Uni tulee kun alkaa pukea talvihaalaria päälle ja sitten nostetaan vain vaunuun nukkumaan.

Jotenkin nyt olisi valmista riisumaan joulun 2017 pois, vaikkei vielä loppiainen olekaan, kaipaa uusia raikkaita tuulia niin sisutukseen kun omaan oloonkin. Tänä vuonna multa loppuu keväällä vanhempainvapaa ja työt sitten jälleen kutsuu. Se vain on vielä arvoitus, että missä ne työt sitten ovat..jonkinlaista suunnitelmaa siitäkin on jo tehtynä. Aika näyttää. Mikäli Suomesta ei löydy itselle sopivan mielenkiintoista työtä läheltä kotoa, niin työtarjouksia on Norjasta tullut tasaiseen tahtiin tässä vanhempainvapaalla ollessakin. Itse viihdyin todella hyvin esikoisen kanssa Pohjois-Norjassa, kun siellä asuttiin toissa vuonna. Mieli lepäsi niissä maisemissa ja ihmiset ystävällisiä ja elämän meno melko leppoista oli. Käytiin välillä toisten suomalaisten kanssa yhteisissä illanvietoissa koko perheellä toisten kotona ja se oli mukavaa. Puoliso ei kuitenkaan ilmaston puolesta kuulemma viihtynyt pohjoisessa, sen jälkeen kun käytiin etelä-norjassa. Hän tahtoisi lähteä etelään merenrannalle asumaan. No tässä olisi vielä neljä kk aikaa suunnitella kotona ollessa mitä tulevaisuus meidän perheelle tuo? Täytyy vielä palata myöhemmin tätä asiaa pohtimaan. 😺

Nyt ois tosiaan se aika, kun alan laittaa pikkuhiljaa pois tuota Joulua. ihana vaihtaa jouluverhot pois, kun viel vanhanaiakisesti olkkarissa ja L:n huoneessa sekä keittiössä meillä semmoiset on. Tulee raikkaampi olo ja jotenkin uuden vuoden saa alkoittaa puhtaalta pöydältä.

 Ja tukkaan on tulossa muuten vielä radikaalimpaa(siksi, että mulla on aina ollut pidemmän mallin hiukset ja nyt vasta kotona ollessa uskalsin kokeilla jotain uutta loppuvuodesta 2017.) muutosta alkuvuodesta, siitä en kerro vielä enempää;)

Tän koneen kamera on auttavan huono! haaveissa on hankkia kunnon kamera ja, että sais alkaa kuvata enemmänkin luontoa ym juttuja.

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2018 jokaiselle!

Tympäsee...

Tiedättekö,  kun kaikki vaan menee päin honkia ja väärinymmärryksiä tulee ja kukaan ei halua ymmärtää toisiaan. Kuunnellaan toisen juttua sillä korvalla, että tuosta voisi nyt lohkaista jonkun loukkauksen ja että se toinen on tarkoittanut tämän loukkaavana mulle...Se syö energiaa ihan vietävästi! Ja pilaa kaiken.  Miksi sitten perheissä/suvuissa/työyhteisöissä on niin paljon erimielisyyksiä?  Miksi toiset kuvittelevat olevansa jotenkin parempia, kuin toiset? Oikeasti sillä lopulta ei ole väliä oletko tohtori, maisteri siistijä tai maalari...no ehkä rahallisesti jollain aloilla on..mutta ihmistä se ei määritä henkilökohtaisesti, vaikka tässä taas päästään siihen, että kaikki vaikuttaa kyllä kaikkeen. Niinhän se on, että maailma on täynnä erilaisia ihmisiä ja kaikki vaan ei osaa tulla toimeen keskenään.
Itseäni ärsyttää suunnattomasti epäkohteliaat ja epätäsmälliset ihmiset, no tästäkin voisi vielä määrittää mitä se epäkohtelias tai epätäsmällisyys oikein tarkoittaa, kun siitäkin on monta määrettä?
Toisaalta nämä asiat kuvaavat hyvin paljon ihmisten epävarmuutta itsestään.

Millaisen kuvan aikuiset sitten antaa lapsilleen; että on ihan okei haukkua toista,  hakata toista tai pahimmassa tapauksessa tappaa toinen! Ei tarvitse pyytää anteeksi, vaan perustellaan ja puollustellaan tekemisiä kaikella lailla. Mun vanhemmat on opettaneet, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen vaikkei kemiat niin kohtaiskaan. Ei tarvitse laukoa typeryyksiä vaikkei olisi täysin samalla aaltopituudella toisen kanssa. Sen takia monesti hämmentyy, jos toinen sanookin jotain tosi typerää päin naamaa eikä tajua mitä se just sulle sano? Voiko joku oikeasti puhua noin alentavaan sävyyn sulle? Miten se kuvittelee voivansa tehdä niin? Miten se luulee olevansa jotenkin parempi kuin sinä olet?.. Tulee mieleen, kun kuulee näitä asioita.
Tässä viime aikoina olen seurannut netissä ja tosielämässä näitä ja lopulta tulee takas vaan siihen oravanpyörää, että kyllä ihminen on vaan aika itsekeskeinen tapaus. Tämmöstä syvällisen pinnallista juttua tuli näin vuoden lopussa mieleen.
Onnellisempaa Uutta Vuotta 2018!

Joulu lähestyy,siitä mietteitä

Pitkästä aikaa kirjottelen tänne blogiin, jospa saisi aikaiseksi alkaa kirjoitella säännöllisemmin omia ajatuksia arkisista asioista ja elämästä tänne?

Niin vain on menty vauvan syntymästä neljä kuukautta ja just on joulu viikon päästä siis..mahtavaa saada viettää joulua kahden lapsen kanssa😇 elämä ollu aika rauhallista kotona oloa ja jotenkin tää loppuvuosi väsyttää pimeyttään, vaikka kotona vain onkin lapsen kanssa.. oon niin jouluihminen kyllä, Joulu sydämessä. Lapsuusjoulut oli aivan parhaita, niistä kiitos vanhemmilleni!Äiti oli ja on edelleen tosi jouluihminen ja alkaa valmistella Joulua itsenäisyyspäivän tienoista aivan sinne aattoon asti ja sen jälkeen sitten levätään ja nautitaan Joulun rauhasta ja vapaista, käydään Joulukirkossa nauttimassa Joulun sanomaa:) Usein mietin sitä mikä tunne oli Joulun alla itsellä rinnassa lapsena, hiukan jännittävä ja odottava, mutta niin rauhallinen ja tiesi, että saa olla koulusta lomalla ja syödä joulukarkkeja sekä muita joulun antimia vähän enemmän mitä yleensä. Sukulaisia kävi kylässä ja käytiin perheenä kyläilemässä suvussa ja ystävillä. Näistä muistoista olen kiitollinen ja kun ne mieleen on syöpyneet. Olen yrittänyt nyt aikuisenakin, josko sitä tunnetta saisi rintaan, mutta ei se ei enäää tule. Nyt vaan nautin omien lasten riemusta ja jännityksestä.

Oon miettinyt kuinka saa luotua Joulun kunnolla lapsilleni, että hekin saisivat nauttia vuoden pimeimpään aikaan tästä suuresta Jeesuksen syntymäjuhlasta, jota vietetään vuosittain.  Tähän saakka on oltu joka vuosi joko minun kotona tai sitten miehen kotona ja niin tehdään myös viikon päästä, että Jouluaatoksi mennään miehen kotiin ja sitten Joulupäivänä mennään minun vanhempien luokse, molemmille erikseen, koska vanhempani eivät ole enää yhdessä. Toisaalta se on raskasta käydä paikasta toiseen kiertolaisena, huh! Ymmärrän toki, että isovanhemmat tahtovat nähdä lapsenlapsiaan ja lapsiaan ja heille Joulumieli nousee myös.

Ehkä ensi vuonna Jouluna voitais viettää kotijoulu. Ei mihinkään kiire aattona. Syötäisiin aamulla Joulupuuroa, käydään aattoaamun joulusaunassa ja sitten kuunnellaan joulurauhan julistusta tv:stä..syödään jouluateria ja mennään joulukirkkoon ja haudoille, sekä sitten ne lahjat, joita jouluna tavataan antaa. Avattaisiin paketit kotona rauhassa ja iloittaisiin yhdessäolosta. Tätä kaikkea kaipaisin vielä. Ehkä siitä jäisi lapsillekkin muistoja kotona vietetystä Joulusta. Toki mukavaahan se Joulun vietto on läheistenkin kanssa, yhdessäoloa ja tunnelmointia joulun kynttilöiden keskellä.

Usein tuo Joulun perimmäinen tarkoitus unohtuu monelta, mukaan lukien itseni. Hommataan ihan hädässä Joululahjoja ja höösätään ennen Joulua näitä asioita miten saadaan kaikki valmiiksi ennen Joulun tuloa. Tuleehan se joulu vaikkei sitä teekään aineellisesti. Jeesus-vauvakin syntyi tallissa ja siellä ei paljon hienouksia ollut. Voitaisiin muistella tätäkin joskus arjen ja juhlan keskellä. 

Tunnelmallista ja Siunattua Joulun aikaa!

kuulumisia Årnesista

 Täällä Årnesissa oltu nyt viisi vkoa. Tämä on Oslon lähellä etelässä, ikävöin pohjois-norjan ihania maisemia... Tällä vkolla vasta päästiin normaaliin asuntoon asumaan. Ollaan ekat kaksi ja puoli vkoa majoituttu huoneistossa, jossa ei ollut keittiötä, ei tv:tä ei siis yhtään mitään! Sen jälkeen pääsimme asumaan paikalliselle karavaanialueelle n. kahdeksi vkoksi mökkiin jossa sentäs oli kaikki mukavuudet mitä hyvään asumiseen kuuluu sisältyä. Töissä olen yrittänyt jaksaa tehdä nyt sitten tämän asuntokaaoksen keskellä:O Nyt on majoituttu siis viimeiseen asuntoon joka on täällä Årnesissa rivikerrostalo, jossa saadaan olla kolmessa kerroksessa. Kaikille siis on tilaa ihan kivasti.

Ensimmäistä kertaa siis lähdettiin matkaan välitysfirman kautta, jota en suosittele ainakaan tämän oman kokemukseni myötä kellekkään. Olen työskennellyt paikallisessa kotisairaanhoidossa, jossa lähinnä tehnyt lähihoitajan tehtäviä päiväaikana, mutta sitten iltavuoroissa kummasti joutunut suoritumaan vastuuvuoroissa erilaisten iv-lääkitysten ym kanssa. Olen verrannut paljon suomen kotihoitoa ja täällä paikallista niin kyllä eroaa todella paljon toiminta toisistaan. Esim. Ei ole lääkärin kiertoja täällä. Jokaisella potilaalla on oma "fastlege" jolla hän käy ja sitten tulee viesti sairaanhoitajalle tietokeneelle, jos jotain muutoksia tehdään lääkkeiden ym suhteen. Toki tämä on parempikin näin! Sairaanhoitaja ainakin aiemmin teki suomessa kotihoidossa ne sairaanhoidolliset tehtävät, ei osallistunut suihkutuksiin tai aamupalan laittoihin, mutta täällä olen sitäkin joutunut tekemään. Huomasin, että kun tulen ulkomailta niin norjalaiset sairaanhoitajat haalivat itselleen sen lääkehuone/konttori työskentelyn ja sanovat vain että sijaiset eivät näitä tee vaikka sitten kuitenkin tekevät kun suoraa norjasta tulee taoon sijainen. Tämä vähä kummeksuttaa, kun on suomessa ollut paljon vastuullisemmissakin töissä mm. esimiehenä toimineena. No en ole tästä asiasta jaksanut nostaa esille, koska työskentelen tasan 5 vkoa enää maximissaan ja sitten jään äitiyslomalle, toivottavasti:)
Täällä raportointi tai tiedon kulku ei ole kovin hyvää, vaikka raporteja pidetään neljä-viisi kertaa vuorokaudessa. Kerrankin menin yhteen kotiin ja aloittaakseni nesteytyksen potilaalle illalla normaaliin tapaan, oli hänellä muutettu ravinnevalmistetta ja sen myötä kaiken muunkin kyseessä olevasta hoidosta. Siinä sitten alkaa mobiilista katsoa milloin tämä muutos on tehty ymym...

Täällä Årnesissa työskentelee paljon ruotsalaisia hoitajia. Viikonloput ovat oikeastaan pyöritetty sijaisilla ruotsista. Rajalle on matkaa n. 100 km. Täällä pidetään viikottain koko kotihoidon palavereita ja pomot ovat samassa rakennuksessa työntekijöiden kanssa ja syövät lounasta yhdessä. Työntekijöistä välitetään enemmän jollain tasolla kun Suomessa. Sommerturnuksen alkuun tuli isot kakkutarjoilut ja viikottain on taukohuoneessa isot herkkutarjoilut(tämä ei toki ehkä ole hyvästä pitkällä juoksulla;))

Pomot kyselevät kuulumisia ja haluavat keskustella aikaajoin työntekijän kanssa. Minulle ei ole tällainen tuttua suomesta lainkaan. Mikäli olen aloittanut työt jossain suomessa sijaisuudessa, ei paljon ole kyselty miten menee, paitsi yksi paikka joka oli yksityinen niin siellä homma toimi, terveisiä vaan sinne paljon:) Palkkaus on ainakin omalta osaltani puolet parempi mitä suomessa olisi kaksivuorotyössä, toki saan helsesösterin palkkaa kun olen kouluttautunut, vaikka en sitä työtä teekkään. Nyt kun olen työskennellyt sairaanhoidon puolella työssä, niin kyllä itseni terveydenhoitajaksi sisäistän enemän ja olen tottunut tietynlaiseen itsenäiseeen työhön jota terveydenhoitaja tekee.

Täällä kävin neuvolassa kätilön luona ja oli mukava jutella hänen kanssaan eroavaisuuksista mitä suomen ja norjan välillä neuvola ja kouluterveydenhuollon toiminnassa oli. Hän tiesi että suomessa th voi työskennellä äitiysneuvolassa, ja kyselikin siitä minulta paljon, kun itse olen sitä työtä myös tehnyt. Kehotti kuitenkin olemaan kertomatta asiasta jos sairaalassa menen raskauden seurantakäynnille kätilön luokse:D Vinkkasi että kysyä sitten äitiysloman jälkeen töitä helsestasjonilta jos kiinnostaa. No katsotaan mihin se elämä kuljettaa :) Suomessa omalla paikkakunnalla terveydenhoitajalle ei ole paljon töitä, kun työntekijät tekevät pitkän uran yleensä sillä paikalla ja eläköitymisvaiheessa haetaan vasta uutta työntekijää ja siellä mennään paljon suhteilla myöskin, niinkun varmaan joka paikassa.

Tähän tekstiin, en nyt kuvia jaa, koska ei ole minun läppäri josta kirjoitan, mutta kirjoittelen jokus taas kuulumisia miten täällä sujuu.

Mukavaa Juhannuksen jatkoa:)
-Marjo-

Kahden vkon päästä Norjaan..

No onpa aikaa kulunut 39 vkoa edellisen kirjoittelun jälkeen..lähdetään perheen kanssa jälleen reissulle Norjaan. Tällä kertaa Oslon liepeille. Menen töihin kotisairaanhoitoon sairaanhoitajaksi kesäksi tai siihen saakka, että jään äitiyslomalle .
Olemme suunnitelleet, että reissulle lähdetään omalla autolla ja mennään laivalla Tukholmaan ja siitä sitten Osloon. Tällä kertaa menen töihin Nordic Vårdinsatsin kautta, viimeksi työllistyminen oli suoraa kuntaan. Välitysfirman edut olivat melko hyvät ja helpot joten on helpompi lähteä matkaan, kun riittä että ottaa tarvittavat vaatteet vain mukaan.

Jännittää kyllä jonkin verran lähteä, kun uusi paikka ja mitenhän se kieli on unohtunut sitten viime syyskuun? :D

Syksyn tuntua illassa

Tänään olin kävelyllä tuossa lähirannalla, on kiva käydä välillä ihan yksin vaan ja olla omissa ajatuksissa.
Huomenna pitäis mennä töihin. Töissä huomaa, ettæ kesälomat alkaa porukalta pian loppua ja väki palailee takaisin sorvin ääreen. Lauri on kesälomalla Suomessa. Jäi sinne kun käytiin viikko sitten. Kyllä sitä onkin jo ikävä!  Ensi viikon vielä on ja sitten kolmannella viikolla pitäis pojan tulla takasin, jee.
Niin se on aika täällä kulunut. Kuusi viikkoa oltu Berlevågenissa. Vielä viikko ja sitten katsotaan mitä tuleman pitää. Muutoksia on tulossa.. Kävellessäni rannalla, oli mereltä olevinaan jo syksyn tuoksua ilmassa..

Hyvää loppukesän jatkoa kaikille, nauttikaa ihanista keleistæ jos niitä vielä on :)