Mietteitä työasioista

Mulla on tällähetkellä mietinnässä työasiat.. Toukokuussa pitäisi lähteä töihin, kun vanhempainvapaa loppuu, hui kamalaa! 🙄

Mullahan ei täällä suomessa vakinaista työtä ole, kun norjassa olimme ennen kun äitiyslomalle jäin. Viihdyttiin lopulta hyvin Årnesissa. Nyt mua on kyselty työhön sinne naapurikuntaan Jessheimiin. Olen yrittänyt olla aktiivinen ja hakea työtä myös suomesta, mutta ei ole toistaiseksi tärpännyt.
Tiedostan itseni tässä vaiheessa työntekijäksi, joka haluaa tehdä työtä itsenäisesti kulkien, mutta hyvässä tiimissä. Kotiseudulla on hoitotyössä tullut ilmeisen paljon muutoksia viimeaikoina, rakenteet organisaatioissa elävät muutostA kovassa tahdissa mitä olen entisiltä työkavereilta kuullut.
Mieleen pyrkii usein pettymys, kun tulee ilmoitus ettet tullut valituksi tällä kertaa.. En kelpaa enää mihinkään😑 toisaalta taas Norjasta tulee työtarjouksia tasaiseen tahtiin.
Olen kyllä huomannut, että on myös paljon suunniteltuja asioita, kuka valitaan jo ennakkoon mihinkin työhön. Se kismittää, mutta on kai ihan luonnollista. Varmaan mun pitäis olla jonkin sortin yrittäjæ, että voisin itse päättää työasioistani.. Eikä jälkeenpäin kuulla, että tuokin oli järkätty jo ennalta.
Mulla on eräs kokemus työrintamalla, että esimies on valehdellut ja lupaillut työn minulle vaikkei sitä minulle sitten tullutkaan. Tämä on asia joka kaivertaa mieltäni varmasti vielä pitkään, vaikka siitä muutama vuosi onkin aikaa jo. Olin työssä saanut olla jo kolmatta vuotta ja sitten ei enää huolitakaan. Se sai sapen kiehumaan. Mutta life goes on... 🙄

Monella muullakin varmasti on vastaavia kokemuksia kanssani. Näistä on vsin noustava ja jatkettava.

Pidän avopuolella työskentelystä, tämäkin varmaan on lähtöjään  työharjoittelujaksoilta. Sairaalaharjoittelut sekä muut osastoharjoittelut olivat suorastaan kamalia. Usein oli henkistä kiusaamista, opiskelijoiden lyttæystä. Kerran kun joku opiskelija oli tuonut keksejä taukohuoneeseen ja kahvilla oltiin niin eräs hoitaja haukkui opiskelijan ja keksit, todella typerää ja nöyryyttävää. En pidä siitä hierarkiasta jotka sairaalamaailmassa eletææn, koska itse pidän jokaista ihmistä saman arvoisena toisten kanssa. Tästä tuskin on vieläkään päästy kokonaan.. No en tiedä tän hetkistä tilannetta mutta kamalat muistot, huh!
Olipas negatiivinen kirjoitus. Tämmöstä sydämellä oli tänään.